Paskahousun säännöt

Korttipelit ovat olennainen osa suomalaista peliperinnettä, ja paskahousu on yksi tunnetuimmista. Peli ei vaadi muuta kuin tavallisen korttipakan ja muutaman pelaajan, mutta tarjoaa silti runsaasti taktikointimahdollisuuksia ja hauskoja käänteitä.

Tässä artikkelissa käydään läpi paskahousun säännöt: korttien jako, arvojärjestys, erikoiskortit, pelin kulku ja suosituimmat muunnelmat. Hyvä muistaa jo alkuun, että paskahoususta on lukuisia eri versioita, joten säännöt kannattaa sopia porukalla ennen pelin alkua.

Mitä paskahousuun tarvitaan?

Paskahousua pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Peli sopii parhaiten 3–5 pelaajalle, joskin sitä voi pelata kahdestaan tai isommallakin porukalla.

Pelin tavoite on yksinkertainen: päästä eroon kaikista korteistaan ennen muita. Peli ei varsinaisesti valitse voittajaa, vaan häviäjän. Viimeiseksi kortteineen jäävä pelaaja saa tittelin ”paskahousu”.

Korttien jako ja arvojärjestys

Alussa kortit sekoitetaan ja jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia. Loput kortit asetetaan nostopakaksi pöydän keskelle. Se pelaaja, jolla on eniten kolmosia, aloittaa pelin. Jos kolmosia ei ole kenelläkään, siirrytään nelosiin ja niin edelleen.

Paskahousun erikoisuus on korttien poikkeava arvojärjestys. Kakkonen on pelin arvokkain kortti, ja kolmonen matalin.

Erikoiskortit tuovat peliin vaihtelua ja taktiikkaa. Niiden tarkka toiminta kuitenkin vaihtelee muunnelmittain, joten kannattaa varmistaa yhteinen tulkinta ennen pelin alkua.

Pelin kulku

Kun aloittaja on lyönyt ensimmäisen kortin, vuoro kiertää myötäpäivään. Jokainen pelaaja pyrkii vuorollaan pelaamaan pinon päälle saman arvoisen tai suuremman kortin.

Pelaaja voi pelata samalla vuorolla useamman samanarvoisen kortin kerralla. Jos sopivaa korttia ei ole – tai pelaaja ei halua pelata sellaista – hänen on nostettava koko pelattu pino käteensä. Tämä on pelin jännittävin mekanismi: yksi huono vuoro voi kääntää tilanteen päälaelleen.

Niin kauan kuin nostopakassa riittää kortteja, pelaaja täydentää kätensä vuoron jälkeen vähintään viiteen korttiin. Kun nostopakka on tyhjä, pelataan pelkillä käsikorteilla, ja pelaajien kädet alkavat pienentyä.

Erikoiskortit tarkemmin

Kakkonen on pelin joustavin kortti. Sen voi pelata lähes minkä tahansa kortin päälle, ja kakkosen päälle käy vain toinen kakkonen. Tämä tekee siitä arvokkaan pelastuskortin tilanteessa, jossa muuta sopivaa ei ole.

Kymppi on kaatokortti. Sillä voi kaataa pinon, jonka päällimmäinen kortti on arvoltaan 3–9. Kun pino kaatuu, se poistetaan pelistä, ja kaatokortin pelannut pelaaja saa jatkaa vuoroaan aloittamalla uuden pinon.

Ässä toimii monissa muunnelmissa niin ikään kaatokorttina: sillä voi kaataa pinon, jonka päällimmäisenä on kuvakortti (J, Q tai K). Ässän rooli kuitenkin vaihtelee eniten eri versioiden välillä – joissakin porukoissa ässä ei kaada mitään. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi säännöt kannattaa sopia etukäteen.

Paskahousun muunnelmia

Paskahousun suuri suosio näkyy siinä, että siitä on kehittynyt lukuisia muunnelmia. Harva porukka pelaa peliä täsmälleen samoilla säännöillä.

Tunnetuin muunnelma on valepaska, jota pelataan kuvapuoli alaspäin. Pelaajat ilmoittavat, mitä kortteja väittävät pelaavansa, mutta totuutta ei ole pakko kertoa. Jos joku epäilee vilppiä, kortit tarkistetaan: kiinni jäänyt huijari nostaa pinon, mutta jos epäilijä olikin väärässä, pino jää hänelle. Valepaska tuo peliin bluffaamista ja psykologiaa.

Muita tunnettuja versioita ovat punamusta paskahousu, jossa vain mustat kympit, ässät ja kakkoset toimivat erikoiskortteina, sekä ruotsalainen muunnelma, jossa koko pakka jaetaan pelaajille eikä nostopakkaa ole. Lisäksi käytössä on usein neloskaato-sääntö: neljä samanarvoista korttia peräkkäin kaataa pinon.

Vinkkejä pelaamiseen

Vaikka paskahousussa on paljon kyse siitä, millaiset kortit sattuu saamaan, myös taktiikalla on merkitystä. Matala-arvoisista korteista kannattaa yleensä päästä eroon ajoissa, sillä ne on vaikea pelata pois loppuvaiheessa.

Erikoiskortit, kuten kakkoset ja kaatokortit, kannattaa säästää oikeisiin hetkiin. Joskus on viisaampaa nostaa pieni pino käteen kuin tuhlata arvokas kaatokortti. Kannattaa myös seurata, montako korttia muilla pelaajilla on kädessään.

Paskahousu on nopea oppia mutta tarjoaa yllättävän paljon pelattavaa. Jos pidät korttipeleistä, voit tutustua myös muihin peleihin, kuten suosituimpiin nettikasinopeleihin ja niiden sääntöihin.

Paskahousu on seurapeli, jota pelataan huvin vuoksi tavallisella korttipakalla ilman rahapanoksia. Peli sopii kaikenikäisille. Jos peliin yhdistetään rahapanoksia, kyse on rahapelaamisesta, joka on sallittua vain täysi-ikäisille.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on paskahousun tavoite?
Tavoitteena on päästä ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan. Peli ei valitse voittajaa vaan häviäjän: viimeiseksi kortteineen jäävä on ”paskahousu”.

Kuinka monta korttia pelaajalle jaetaan?
Yleisimmin viisi korttia. Joissakin muunnelmissa jaetaan kuusi. Kättä täydennetään vähintään viiteen korttiin, kunnes nostopakka loppuu.

Mikä on korttien arvojärjestys?
Kakkonen on arvokkain, sitten ässä, kuningas, rouva, jätkä, kymppi ja numerokortit alaspäin. Kolmonen on matalin kortti.

Mitä erikoiskortteja paskahousussa on?
Kakkonen on jokerikortti, jonka voi pelata lähes minkä tahansa päälle. Kymppi ja ässä ovat kaatokortteja, joilla pinon voi poistaa pelistä. Ässän rooli vaihtelee muunnelmittain.

Miten kaatokortti toimii?
Kaatokortilla poistetaan pelattu pino pöydältä. Kymppi kaataa pinon, jonka päällä on 3–9, ja ässä monissa versioissa pinon, jonka päällä on kuvakortti. Kaataja saa jatkaa vuoroaan.

Mikä on valepaska?
Valepaska on suosittu muunnelma, jossa kortit pelataan kuvapuoli alaspäin ja niistä voi valehdella. Epäilty vilppi tarkistetaan, ja väärässä ollut osapuoli nostaa pinon.

Kuinka monta pelaajaa paskahousuun tarvitaan?
Peli toimii parhaiten 3–5 pelaajalla, mutta sitä voi pelata kahdestaan tai suuremmallakin porukalla.